Vierailupäivä lähestyy

Pakko jokin kuvituskuva laittaa ettei ihan kuvattomana mennä..

Hieman kerrallaan aika menee eteenpäin ja odotettu vierailupäivä pentujen luokse lähestyy. Olen niin paljon viime viikkoina (nojoo myönnän, koko vuoden) puhunut kissoista, että alkaa tuo tämän talouden toinenkin puolisko innostua kissan hankkimisesta yhä enemmän ja enemmän. Taisi tuo miespuolisko tässä eräänä päivänä todetakkin, että "täällä me sitten aina odotellaan yhdessä ikkunassa että sä tuut kotiin, jos sun pitää toisella paikkakunnalla käydä opintojen takia", haha suloista! Mahtaakohan olla vähän liian aikaista, kun lempinimivaihtoehdotkin on jo tiedossa...

Mutta ennen pentujen luokse matkaamista pitää tämä meidän muutto puuhailla loppuun! Päästään uuteen vuokra-asuntoon vihdoin ja viimein, en malttaisi millään odottaa sitäkään. Tässä muuttoa miettiessä ja suunniteltaessa on kiva välissä aina tutustua kissan ruokintaan ja siitä oleviin ohjeistuksiin, mielenkiintoista luettavaa. Toki mielenkiintoisen luettavuuden lisäksi sitä toivoo pikkuhiljaa oppivansa jotakin tärkeää, ja huomaankin jonkin verran jo tuijottelevani eri ruokien valmistusaineluetteloita yrittäen saada niistä selvää. Taitaa se olla sentään positiivinen kiinnostuksen kohde, vaikka ymmärrys ei ihan täyttä kymppiä vielä olekkaan.

Jotenkin harmittavaa kun postauksiin ei saa vielä oikein mitään kuvia, mutta eiköhän tilanne sitten korjaannu joskus. Itse rakastan kuvia yli kaiken, joten tälläinen täysin kuvaton blogi rupeaa pidemmän päälle itseäänkin häiritsemään. Onneksi kotoa löytyy kamerat ja vehkeet niin pääsee tallentamaan kissan elämää jo heti pennusta saakka ja näin keräillä muistoja pennun kehitysvaiheista. Noita kuvia on kuitenkin sitten ihana katsella jälkeenpän joskus kun kissa on jo 15-vuotias.

Tavarahankintojen suunnittelua

Kun nyt kerran kissaa ollaan hankkimassa, ei voi sivuuttaa sitä faktaa että pitäähän sille jotakin tavaraakin ostaa. Niinpä päätin kerätä itselleni pientä ostoslistaa, mitä pitää tässä piakkoin olla hankkimassa. Taisin tosin vähän innostua aluksi esimerkiksi noiden kiipeilypuiden kanssa, mutta sitten palasin takaisin omaan budjettiini ja löysinkin lopulta pari ihan kivaa vaihtoehtoa.

Varsinaisena haasteena tässä on ollut koittaa etsiä raapimispuu, joka miellyttää kissaa (ainakin toivottavasti), sekä sopisi yritelmään sisustaa kämppää. Tuo asunnon sisustaminen on muutenkin ollut suhteellisen haastavaa, kahden ihmisen tavaroista koitetaan järkätä jonkinnäköinen kokonaisuus välillä onnistuen, useimmiten kuitenkin mennen metsään. Kaikkein hauskinta tässä on ollut se, että tavaroita on pitänyt koittaa valita kuvien perusteella... Näytössä en itse päässyt käymään vaan mies hoiti siellä käymisen, joten ennen varsinaista muuttoa en itse ollut fyysisesti koko asuntoa nähnyt. Onneksi asunnosta oli tallessa hyvät vuokrailmoituksesta jääneet kuvat, ovat helpottaneet hommaa huomattavasti.

Kun kiva puu oli löytynyt (tosin ei vielä tilattu) mietin mahdollisia vessoja ja kantokoppia. Lopulta tulin tulokseen, jossa kysyisin kasvattajalta millaista vessaa kissa on tottunut käyttämään, pääsisin itse todennäköisemmin helpommalla kun pentu saisi käyttöönsä vessan jollaiseen se on tottunut. Samoin kissanhiekka ja -ruoka suositukset täytyy kasvattajalta kysäistä.

Vesi ja juomakupit taitavat olla se helpoin hankinta ja leluja ostellaan tottakai kunnon kasa. Kyllä nyt tuollainen pieni vilkas pentupoika virikkeitä tarvitsee! Joku pieni pehmoinen rexin turkille sopiva harja voisi myös olla paikoillaan. Samalla tuli mietittyä, haluanko iknä viedä kissaa valjaissa ulos. En oikein vielä tullut päätökseen, mutta jos haluan niin pitääpä sitten valjaatkin hankkia ja ruveta treenaamaan niiden päälläpitoa. Ainakin kesällä, esimerkiksi mökillä, valjaissa olo voisi helpottaa olemista hieman.

Kuulostaa aika pintapuoliselta tämä minun pohdintani, mutta onneksi tässä on vielä aikaa ennen kuin noita tavaroita pitää oikeasti edes alkaa hankkia!

Tarinaa kaiken takana

Viimein koitti se päivä, tällä viikolla laitoin ensimmäisen pentukyselyni ikinä menemään. Pohdin siihen kirjoitettavia asioita varmasti ainakin puolituntia, kunnes lopulta olin saanut kasaan jonkinlaisen järkevän tiiviin kyselyn vapaista pennuista. Kun viimein painoin "lähetä"-nappia sähköpostissa, olin varmasti hermostuneempi kuin pitkään aikaan. Toki tämä hermostus oli turhaa, mutta vihdoin ja viimein 2-3 vuoden odotus alkoi tuottaa hedelmää.

Kissan hankkijana ja omistajanahan olen täysi ummikko. Ikinä en ole tällaista nelijalkaista omistanut, vaikka lähipiiristä on löytynyt sekä kissaa että koiraa. Niinpä mielessä on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia, vaikka kovasti tietoakin on koitettu hankkia. Onneksi monet kasvattajat lupaavat tukea pennun ostajalle, tämä tuki tulee varmasti alussa tarpeeseen. Tämän päälle kun muutamalla ystävällä on ollut kissoja, vielä näitä samaa rotua edustavia, niin eiköhän pienen panikoivan tulevan omistajan tukiverkosto ole aika kunnossa. Toki omaksi onnekseni täytyy sanoa, että taloudesta löytyy maalaisjärkeäkin, joten uskon että tässä ihan hyvin tullaan pärjäämään.

Mutta miksi hankkia kissa vasta nyt? Mainitsinkin että se kissa on kuitenkin tuossa jo 2-3 vuotta pyörinyt päässä. Ensinnäkin opiskelut ovat estäneet kissan oton. Opiskelen eri paikkakunnalla kuin minkä miellän kodikseni, joten olen joka viikko matkustanut edestakaisin opiskelupaikkakunnan ja kotipaikkakunnan välillä. Ei semmoinen matkustus nyt millekään eläimelle mukavaa ole. Lisäksi läheisillä sukulaisillani on eläinallergiaa, joten kissaa ei olisi kotiin edes voinut viedä.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Opinnot ovat edelleen kesken, mutta siirryn takaisin kotipaikkakunnalleni uuteen asuntoon ja elämä pysähtyy hieman enemmän paikoilleen. Vihdoin aukeaa siis mahdollisuus oikeasti tuo kissa hankkia, ja tähän mahdollisuuteen päätin nyt kerralla tarttua. Hetken sain tuota talouden miespuolista henkilöä pehmitellä, hänen mielestään Cornish rex näytti alunperin enemmänkin dinosaurukselta, mutta nykyään on mielipide pehmennyt varsin paljon. Varsinkin kun lupasin, että hän saa antaa pennulle sitten lempinimen, ja tutustuminen rodun luonteeseen auttoi asiaa myös huomattavan paljon.

Millainen tilanne sitten on kissarintamalla? Löysin minua miellyttävän kasvattajan ja olemme sopineet vierailuajan pentujen luokse. Pääsemme sitten molemmat pommittamaan toisiamme kysymyksillä ja minä pääsen näkemään minua kiinnostavat pennut/pennun oikein ihka elävinä. En millään malttaisi odottaa!