Yläpedillä!

Tein sen! Valtasin pomon paikan! Mulle sanottiin et olin aika hontelo kun tulin, en uskaltanu kuulemma kiipeillä mun kiipeilypuussa ollenkaan. Sitte joskus kun sinne uskalsin niin tulin kuulemma puolet kerroista väärinpäin alas.. Ja en tasan tullut. Noh jokatapauksessa, nyt mä näytin niille! Oli muuten äiskän ja iskän suu hämmästyksestä auki kun ne löysi mut täältä ylhäältä ekan kerran, ihan paras paikka sanon mä. Tänne yläilmoihin mahtuu mun iso egokin ihan loistavasti!

Äitiä tosin edelleen vähän harmittaa kun kyllä kiipeilen täällä mun puussa, mutta en kuitenkaan viitsi sitä käydä raapimassa. Edelleen raapimiskäytössä mun mielestä toi eteisen matto ois ihan superist parempi. Hankala vaan raapia sitä kun aina mut laitetaan muualle raapimaan.

Mustavalkoinen minä

Koska äiskä tykkää kuvailla mua välillä ihan huvikseen. Ihan vain siksi.

Parvekekausi on avattu!

Vihdoin ja viimeiän äiskä ja iskä aatteli saada ton parvekkeen kuntoon. Sitä on tässä jo vähän ooteltu. Ne piti jotku "tuparit", minkä johdosta ne sai tommosen jonkun parvekekalusteen ja päätti muutenkin siivota koko ulokkeen. Ensin ajattelin, että mikäs ihmeen paikka tää on, mutta nyt mä viihdyn siellä. Jotkut mustarastaat ei vaan taida tajuta et mä vaanin niitä, mut ei se mitään, saanpahan vaania rauhassa. Kerran iskä yllätti mut kun yritin kiivetä tota sadevesiputkea ylös, enhän mä siinä onnistunut mutta olihan se vähän noloa.

Huomasittekste muuten ton narun tossa ikkunassa, mä yritän jokaikinen kerta kun tässä istun niin saada sen kiinni. Viel en oo onnistunu, se on sen verran luikas kaveri, mut kyllä mä sen joku päivä saan saalistettua!

Nukun, leikin, sopeudun

Uusi äiskä sanoo, että mulla menee hyvin. Oon kuulemma todella reipas ja utelias, jos jotain pelkään niin kohta meen kuitenkin sitä kattomaan. Se sanoo myös, että pääasiassa taidan nukkua. Yksikin päivä olin aamun hereillä, sitten nukuin kymmenestä neljään, söin, nukuin, ja olin sitten illalla taas hereillä. Mut täytyyhän mun nukkua, että jaksan metsästää sitä pinetä ruskeeta hiirtä! Varsinkin nyt kun se rapiseekin oikeen houkuttelevasti.

Mulla on muutenkin lempilelut, en mä muilla okein viitteis leikkiä jos ne on näkyvillä. Semmoset pehmeet hiiret, ruskee ja vihree, ne on kivoja. Näiden hiirten lisäksi mä tykkään semmosesta värikkäästä sulkakepistä, mut se on hajonnu jo kolmeen otteeseen. Äiskä sanoo et sen pitäis ostaa uus, mut eipä se oo vielä saanu aikaseks. Hidas eukko se semmonen.

Äiskä kovasti koitti myös kertoa mulle missä mun ois soveliasta nukkua. Mut enhän mä kuunnellu. Aina kun se nukahtaa, niin möyrään sen peiton alle. Se ei kauheesti tykkää kun meen varpaisiin, se kuulemma kutittaa. Yleensä menee parhaiten kun meen sen jalkojen tai kyljen viereen, mut esimerkiks viimeyönnä mä nukuin sen rinnan/pään vieressä. Se vähän ihmetteli ku heräs, mut mun mielestä siinä oli mukavan lämmin. Muutenkin äiskän sylissä on tosi kiva istuu, varsinki sillon ku se käsittelee mun kuvia. Mä vaani aina sitä valkosta nuolta siinä kirkkaassa laatikossa, mut äiskä ei anna mun hyökätä sen kimppuun. En tiä miksi.

Mut kauheen kiltti mä kuulemma oon. Pitäisköhän sitä keksii jotain muuta ku tota yhden maton raapimista, äiskä ei kauheesti tykkää siitä.. Oon mä vähän vaihtanu tohon raapimapuuhun mut mut, se matto ois kiva.

Ensi kerralla voisin kertoa kun kohtasin koiran, tai kun koitin valjaita. Tai sitten annan äiskän kertoa, mä voisin vaan nukkua siinä sylissä. Äiti kuulemma myös koitti kuvata kun leikin, ei kuulemma onnistunu ku olin nii nopee ja se ei voinu käytellä kameraa samaa aikaa kun heitti mulle hiirtä. No ehkä se keksii jotain.

Oon kuulemma kaheen pieni. Mun mielestä mä oon aika iso.

Näillä ihmisllä on tämmösiä jotain juttuja mitä ne kutsuu kännyköiksi.
Niistä tulee kauheesti kivoja valoja, ne kiinnostaa mua.