Yläpedillä!

Tein sen! Valtasin pomon paikan! Mulle sanottiin et olin aika hontelo kun tulin, en uskaltanu kuulemma kiipeillä mun kiipeilypuussa ollenkaan. Sitte joskus kun sinne uskalsin niin tulin kuulemma puolet kerroista väärinpäin alas.. Ja en tasan tullut. Noh jokatapauksessa, nyt mä näytin niille! Oli muuten äiskän ja iskän suu hämmästyksestä auki kun ne löysi mut täältä ylhäältä ekan kerran, ihan paras paikka sanon mä. Tänne yläilmoihin mahtuu mun iso egokin ihan loistavasti!

Äitiä tosin edelleen vähän harmittaa kun kyllä kiipeilen täällä mun puussa, mutta en kuitenkaan viitsi sitä käydä raapimassa. Edelleen raapimiskäytössä mun mielestä toi eteisen matto ois ihan superist parempi. Hankala vaan raapia sitä kun aina mut laitetaan muualle raapimaan.

Mustavalkoinen minä

Koska äiskä tykkää kuvailla mua välillä ihan huvikseen. Ihan vain siksi.

Parvekekausi on avattu!

Vihdoin ja viimeiän äiskä ja iskä aatteli saada ton parvekkeen kuntoon. Sitä on tässä jo vähän ooteltu. Ne piti jotku "tuparit", minkä johdosta ne sai tommosen jonkun parvekekalusteen ja päätti muutenkin siivota koko ulokkeen. Ensin ajattelin, että mikäs ihmeen paikka tää on, mutta nyt mä viihdyn siellä. Jotkut mustarastaat ei vaan taida tajuta et mä vaanin niitä, mut ei se mitään, saanpahan vaania rauhassa. Kerran iskä yllätti mut kun yritin kiivetä tota sadevesiputkea ylös, enhän mä siinä onnistunut mutta olihan se vähän noloa.

Huomasittekste muuten ton narun tossa ikkunassa, mä yritän jokaikinen kerta kun tässä istun niin saada sen kiinni. Viel en oo onnistunu, se on sen verran luikas kaveri, mut kyllä mä sen joku päivä saan saalistettua!

Nukun, leikin, sopeudun

Uusi äiskä sanoo, että mulla menee hyvin. Oon kuulemma todella reipas ja utelias, jos jotain pelkään niin kohta meen kuitenkin sitä kattomaan. Se sanoo myös, että pääasiassa taidan nukkua. Yksikin päivä olin aamun hereillä, sitten nukuin kymmenestä neljään, söin, nukuin, ja olin sitten illalla taas hereillä. Mut täytyyhän mun nukkua, että jaksan metsästää sitä pinetä ruskeeta hiirtä! Varsinkin nyt kun se rapiseekin oikeen houkuttelevasti.

Mulla on muutenkin lempilelut, en mä muilla okein viitteis leikkiä jos ne on näkyvillä. Semmoset pehmeet hiiret, ruskee ja vihree, ne on kivoja. Näiden hiirten lisäksi mä tykkään semmosesta värikkäästä sulkakepistä, mut se on hajonnu jo kolmeen otteeseen. Äiskä sanoo et sen pitäis ostaa uus, mut eipä se oo vielä saanu aikaseks. Hidas eukko se semmonen.

Äiskä kovasti koitti myös kertoa mulle missä mun ois soveliasta nukkua. Mut enhän mä kuunnellu. Aina kun se nukahtaa, niin möyrään sen peiton alle. Se ei kauheesti tykkää kun meen varpaisiin, se kuulemma kutittaa. Yleensä menee parhaiten kun meen sen jalkojen tai kyljen viereen, mut esimerkiks viimeyönnä mä nukuin sen rinnan/pään vieressä. Se vähän ihmetteli ku heräs, mut mun mielestä siinä oli mukavan lämmin. Muutenkin äiskän sylissä on tosi kiva istuu, varsinki sillon ku se käsittelee mun kuvia. Mä vaani aina sitä valkosta nuolta siinä kirkkaassa laatikossa, mut äiskä ei anna mun hyökätä sen kimppuun. En tiä miksi.

Mut kauheen kiltti mä kuulemma oon. Pitäisköhän sitä keksii jotain muuta ku tota yhden maton raapimista, äiskä ei kauheesti tykkää siitä.. Oon mä vähän vaihtanu tohon raapimapuuhun mut mut, se matto ois kiva.

Ensi kerralla voisin kertoa kun kohtasin koiran, tai kun koitin valjaita. Tai sitten annan äiskän kertoa, mä voisin vaan nukkua siinä sylissä. Äiti kuulemma myös koitti kuvata kun leikin, ei kuulemma onnistunu ku olin nii nopee ja se ei voinu käytellä kameraa samaa aikaa kun heitti mulle hiirtä. No ehkä se keksii jotain.

Oon kuulemma kaheen pieni. Mun mielestä mä oon aika iso.

Näillä ihmisllä on tämmösiä jotain juttuja mitä ne kutsuu kännyköiksi.
Niistä tulee kauheesti kivoja valoja, ne kiinnostaa mua.

Ensimmäinen viikonloppu kotona

Nyt se on ohi! Ensimmäinen viikonloppu. Kotiin hakiessa poika parka parkui lähes koko matkan. Puolentoista tunnin jälkeen (10km ennen kotia) loppui sitten puhti ja kaveri nukahti boxiinsa, kunnes käännyttiin ja pentu heräsi tuohon käännökseen, jolloin levy alkoi taas soimaan alusta. Toki väsymys oli edelleen suuri, joten taas suoralla pätkällää uni voitti, kunnes paha auto taas päätti kääntyä.

Kotona oltiin valmistauduttu siihen, että pientä arkuutta saattaa olla havaittavissa, joten yllätys olikin suuri kun kaveri suoraan hiekkalaatikosta pois päästyään suuntasi leikkimään sulkahuiskan kanssa. Toki huutoa äiskän perään riitti pitkin päivää, ja seuraavaakin, mutta aktiivisesti heti ensi hetkestä lähtien kaveri oli osallistumassa ihan kaikkeen mitä ympärillä tapahtui.

Torkkupaikkana toimi kiipeilypuusta pois nostettu kori, ja hetken päästä ei kelvannut mikään muu paikka kuin syli. Kiipeilypuuhunkaan ei heti alkuun uskallettu mennä ollenkaan, ja oli melkoinen ihmetys, kun mattoa raapiessa aina nostettiin puun luokse... Miksiköhän sitä mattoa ei saisi raapia kun se kerran niin kiva on... No onneksi puu kelpaa jo nyt, itseasiassa puun pesäkolo on the päivätorkkupaikka ja puusta roikkuvat lelut ihan superkivoja.

Ensimmäinen yö meni visusti uuden mamman vieressä, piti päästä mahdollisimman lähelle turvaan. Toisen yön alku hieman riehuttiin yksinään olkkarissa, mutta yllätys yllätys aamulla pentu löytyi taas kyljestä nukkumasta. Saas nähdä, mikä jää lopulliseksi unipaikaksi.

ööööö moi?

Tänne mä tungin nukkumaan!

Mun vähän tuunattu hiiri! Se rapisee tiätteks!

Mun toinen hiiri... vai kolmas? Ei voi muistaa.

Viimeistä viedään

Viimeiset kissattomat päivät alkavat olla käsillä. Tänään olisi tarkoituksena hurauttaa vielä lemmikkiliikkeeseen ostamaan ruokaa valmiiksi, ja kynsisaksetkin vielä hankin. Myös normaalista kaupasta lähden hakemaan  keittiövaa'an (tämä tosin muihinkin tarkoituksiin, mutta ompahan helpompi punnita kuivaruokaa) ja ostamaan huovan kuljetuskoppaan mukaan.

Ajoseurakin on hakumatkalle palkattuna. Mies ei itse pääse osallistumana tähän haku tapahtumaan, joten mukaan lähtee hänen nuorempi siskonsa. Eipähän tarvitse tehdä parin tunnin ajomatkaa yksin, eikä yksinään panikoida vieraassa kaupungissa. Tarkoituksena olisi lähteä liikkelle hieman ennen kymmentä aamulla, jotta perillä oltaisiin sitten kahdentoista aikaan, ja täten kotonakin ehkä vielä ihan järkevään aikaan.

Täytyy kyllä myöntää tämän viimeisen odotteluviikon olleen pahin kaikista. Kun sain sovittua virallise hakupäivämäärän, ovat päivät tuntuneet matelevan hitaampaakin hitaammin ja ajatukset harhailevat väkisinkin kokoajan lauantaihin. Varsinkin maanantai ja tiistai ovat tuntuneet viikon mittaisilta, saas nähdä tuntuuko tämä keskiviikkokin. Perjantaiksi onnistuin onneksi hankkimaan itselleni koko päivän kestävää tekemistä, joten toivon etten ole illalla aivan hermoromahduksen partaalla odotuksesta johtuen. Saas nähdä kuinka paljo sitä tulee nukuttua perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Luovutusaika varmistunut

Sain vihdoin ja viimein hyvin odotetun sähköpostin. Sain tietää milloin pikkuinen Tami on valmis muuttamaan uuteen perheeseensä. Pikkupoika on nyt käynyt ensimmäisessä rokotuksessaan ja kaikki oli kuulemma oikein mallikkaasti, toinen rokotus on varattu ja tämän jälkeen pentua saa mennä hakemaan. Vähän tässä jo jännittää. Odotus on kuitenkin melkoinen. Parin viikon päästä saadaan siis poika hakea ja tulee olemaan vaikeat kaksi viikkoa kun nyt saatiin jo oikein konkreettisia päivämääriä, kaikki odotus pahenee aina silloin kun saa tietää jonkun konkreettisen päivän jota odottaa. Päätin nyt tehdä jotakin mitä en ikinä yleensä tee ja lainaan jonkun muun ottamaa kuvaa, elikkä tässä on kasvattajan ottama kuva meidän tulevasta pojasta.

Ei tässä meinaa pysyä nahoissaan kun tuo on niin suloinen kaveri.

Askartelua ja palapelejä

Viime viikonloppua vasten saapui tilattu paketti täynnä kissantavaraa, suurimpana varmastikkin kiipeily/raapimispuu. Onneksi saimme auton lainaan pakettien noutamista varten, isompi (joka sisälsi raapimapuun) painoi nimittäin niin paljon, ettei sitä pelkällä käsipelillä olisi millään kannettu.

Siinä sitten pakettia avatessa sai ihmetellä sitä osien määrää.. Tässähän pääsisi ihan kunnon palapeliä ratkomaan. Onneksi mukana oli kuitenkin kunnolliset ja selkeät ohjeet, selvisi tällainen tumpelompikin rakentaja urakasta ihan kunnialla. Jokainen osa oli selkeästi nimetty ja ne olivat toisistaan helposti erotettavissa. Lisäksi oli positiivinen yllätys, että muutaman pedin/tason paikkaa pystyi itsenäisesti vaihtamaankin, joten puun sai sopimaan paikkaansa todella kivasti. Nyt sitten pitäisi nuo suojapahvit enää kärrätä pahvinkeräykseen, tuota pahvia kun muuton yhteydessä tuntuu aina vaan kertyvän ja kertyvän.

Tässä pikku pikakuulumisia meidän osalta. Tällä hetkellä tuleva iloinen kissanomistaja istui räntä/lumisateessa matkalla opiskelukaupunkiin, blogitekstiä puhelimella kirjoittaen, viimeistä kertaa ennen virallista muuttoa takaisin kotiseudulle.

Noin kolme viikkoa vielä!

Kolmisen viikkoa, ja jos kaikki menee hyvin, saamme lähteä hakemaan pientä kissapoikaa kotiin. Ensimmäinen zooplussan tilauskin odottaa hakemistaan postissa. Nuo paketit pitäisi ensi viikonlopuksi hakea kotiin ja seuraavaksi olisi edessä visiitti meidän lähi-lemmikkiliikkeeseen hankkimaan tarpeellisia tarvikkeita. Zooplussan paketeista löytyy meidän tuleva raapimispuu (mies kiittää, kun pääsee taas kokoamaan minun ostoksiani), kuljetuslaukku, leluja, ruokakippoja ja ruokapurkkien kansia sekä kissanhiekkalaatikon edusmatto. Vielä siis hankittavaa löytyy, mutta kaikkea en montaa viikkoa etukäteen viitsinyt tilailla. Varsinkin kun joudumme hakemaan paketit aika kaukaata, ihan tuossa muutaman metrin päässä kun ei postia ole, emmekä omista autoa. Meillä on tuossa lähellä hyvin varustettu lemmikkiliike, joten siellä tullaan varmasti vierailemaan paljon. 

Aika tuntuu pitkältä, mutta onneksi koulu pitää odottavan vielä sen verran kiireisenä, että aika kuluu suhteellisen nopeasti. Saas nähdä, millainen kissalady täältä vielä kuoriutuu, tuossa jo mietittiin että olisiko sitä pitänyt otta kaksi pentua kerralla (missä sinänsä on paljon positiivisia asioita), mutta koska ollaan ensimmäistä kertaa hankkimassa kissaa, päätimme ottaa vain yhden. Meneepähän sitten kasvatus pieleen vain yhden kanssa, jos on mennäkseen, ja sitten myöhemmin toisen kanssa ollaan viisaampia. Lisäksi tottakai on aina tuo rahapuoli, mielummin jätän jotain säätöjä äkkinäisiä lääkärikuluja varten, kuin kulutan kaiken kissojen ostohintoihin. Näinpä pystyn varmistamaan, että kyetään oikeasti hoitamaan sitä pentua jos jotakin sattuu. Sitten hetken päästä voidaan ottaa toinen kissa kaveriksi, jos tuo meidän möllykkä näyttää merkkejä siitä että kaveria voisi tarvita.

Nyt se on varmistunut!

Pentua on käyty katsomassa, ja varausmaksu on lähtenyt eteenpäin. Nyt se on siis varmistunut, vihdoin ja viimein on varmuus siitä että tähän talouteen astelee hieman yli kuukauden kuluttua pieni kissanpentu, ja vielä Cornish Rex! Eihän tässä millään malttaisi odotella, mutta onneksi kuukausi on lyhyt aika ja kuluu nopeasti.

Tässä välissä onkin sitten hyvä tehdä nuo pakolliset perustavarahankinnat, joten ei kun pankkikortti vinkumaan ja tilauksia tekemään sekä kaupassa käymään. Tämän enempää en tänään tarinoi, innostus on niin kova etten oikein keksi edes mitään kirjoitettavaa, toivottavasti pian pääsen esittelemään meidän uuden tulokkaan myös kuvien muodossa! Mutta pikkuisen pikainfon voin kissasta laittaa:

• Tuleva lempinimi: Tami (kiitos miehelleni joka tämän keksi... nyt en sitten edes osaa ajatella kissaa millään muulla nimellä.
• Virallinen nimi:  FunkyJam's CottonBubbelgum
• Sukupuoli: Uros
• Kasvattaja: FunkyJam's
• Syntymäkuukausi: Helmikuu
• Luovutusikäinen: Toukokuu

Siinä se lyhyesti ja ytimekkäästi, nyt ei auta kuin odotella vielä muutama viikko ♥
Follow my blog with Bloglovin

Vierailupäivä lähestyy

Pakko jokin kuvituskuva laittaa ettei ihan kuvattomana mennä..

Hieman kerrallaan aika menee eteenpäin ja odotettu vierailupäivä pentujen luokse lähestyy. Olen niin paljon viime viikkoina (nojoo myönnän, koko vuoden) puhunut kissoista, että alkaa tuo tämän talouden toinenkin puolisko innostua kissan hankkimisesta yhä enemmän ja enemmän. Taisi tuo miespuolisko tässä eräänä päivänä todetakkin, että "täällä me sitten aina odotellaan yhdessä ikkunassa että sä tuut kotiin, jos sun pitää toisella paikkakunnalla käydä opintojen takia", haha suloista! Mahtaakohan olla vähän liian aikaista, kun lempinimivaihtoehdotkin on jo tiedossa...

Mutta ennen pentujen luokse matkaamista pitää tämä meidän muutto puuhailla loppuun! Päästään uuteen vuokra-asuntoon vihdoin ja viimein, en malttaisi millään odottaa sitäkään. Tässä muuttoa miettiessä ja suunniteltaessa on kiva välissä aina tutustua kissan ruokintaan ja siitä oleviin ohjeistuksiin, mielenkiintoista luettavaa. Toki mielenkiintoisen luettavuuden lisäksi sitä toivoo pikkuhiljaa oppivansa jotakin tärkeää, ja huomaankin jonkin verran jo tuijottelevani eri ruokien valmistusaineluetteloita yrittäen saada niistä selvää. Taitaa se olla sentään positiivinen kiinnostuksen kohde, vaikka ymmärrys ei ihan täyttä kymppiä vielä olekkaan.

Jotenkin harmittavaa kun postauksiin ei saa vielä oikein mitään kuvia, mutta eiköhän tilanne sitten korjaannu joskus. Itse rakastan kuvia yli kaiken, joten tälläinen täysin kuvaton blogi rupeaa pidemmän päälle itseäänkin häiritsemään. Onneksi kotoa löytyy kamerat ja vehkeet niin pääsee tallentamaan kissan elämää jo heti pennusta saakka ja näin keräillä muistoja pennun kehitysvaiheista. Noita kuvia on kuitenkin sitten ihana katsella jälkeenpän joskus kun kissa on jo 15-vuotias.

Tavarahankintojen suunnittelua

Kun nyt kerran kissaa ollaan hankkimassa, ei voi sivuuttaa sitä faktaa että pitäähän sille jotakin tavaraakin ostaa. Niinpä päätin kerätä itselleni pientä ostoslistaa, mitä pitää tässä piakkoin olla hankkimassa. Taisin tosin vähän innostua aluksi esimerkiksi noiden kiipeilypuiden kanssa, mutta sitten palasin takaisin omaan budjettiini ja löysinkin lopulta pari ihan kivaa vaihtoehtoa.

Varsinaisena haasteena tässä on ollut koittaa etsiä raapimispuu, joka miellyttää kissaa (ainakin toivottavasti), sekä sopisi yritelmään sisustaa kämppää. Tuo asunnon sisustaminen on muutenkin ollut suhteellisen haastavaa, kahden ihmisen tavaroista koitetaan järkätä jonkinnäköinen kokonaisuus välillä onnistuen, useimmiten kuitenkin mennen metsään. Kaikkein hauskinta tässä on ollut se, että tavaroita on pitänyt koittaa valita kuvien perusteella... Näytössä en itse päässyt käymään vaan mies hoiti siellä käymisen, joten ennen varsinaista muuttoa en itse ollut fyysisesti koko asuntoa nähnyt. Onneksi asunnosta oli tallessa hyvät vuokrailmoituksesta jääneet kuvat, ovat helpottaneet hommaa huomattavasti.

Kun kiva puu oli löytynyt (tosin ei vielä tilattu) mietin mahdollisia vessoja ja kantokoppia. Lopulta tulin tulokseen, jossa kysyisin kasvattajalta millaista vessaa kissa on tottunut käyttämään, pääsisin itse todennäköisemmin helpommalla kun pentu saisi käyttöönsä vessan jollaiseen se on tottunut. Samoin kissanhiekka ja -ruoka suositukset täytyy kasvattajalta kysäistä.

Vesi ja juomakupit taitavat olla se helpoin hankinta ja leluja ostellaan tottakai kunnon kasa. Kyllä nyt tuollainen pieni vilkas pentupoika virikkeitä tarvitsee! Joku pieni pehmoinen rexin turkille sopiva harja voisi myös olla paikoillaan. Samalla tuli mietittyä, haluanko iknä viedä kissaa valjaissa ulos. En oikein vielä tullut päätökseen, mutta jos haluan niin pitääpä sitten valjaatkin hankkia ja ruveta treenaamaan niiden päälläpitoa. Ainakin kesällä, esimerkiksi mökillä, valjaissa olo voisi helpottaa olemista hieman.

Kuulostaa aika pintapuoliselta tämä minun pohdintani, mutta onneksi tässä on vielä aikaa ennen kuin noita tavaroita pitää oikeasti edes alkaa hankkia!

Tarinaa kaiken takana

Viimein koitti se päivä, tällä viikolla laitoin ensimmäisen pentukyselyni ikinä menemään. Pohdin siihen kirjoitettavia asioita varmasti ainakin puolituntia, kunnes lopulta olin saanut kasaan jonkinlaisen järkevän tiiviin kyselyn vapaista pennuista. Kun viimein painoin "lähetä"-nappia sähköpostissa, olin varmasti hermostuneempi kuin pitkään aikaan. Toki tämä hermostus oli turhaa, mutta vihdoin ja viimein 2-3 vuoden odotus alkoi tuottaa hedelmää.

Kissan hankkijana ja omistajanahan olen täysi ummikko. Ikinä en ole tällaista nelijalkaista omistanut, vaikka lähipiiristä on löytynyt sekä kissaa että koiraa. Niinpä mielessä on pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia, vaikka kovasti tietoakin on koitettu hankkia. Onneksi monet kasvattajat lupaavat tukea pennun ostajalle, tämä tuki tulee varmasti alussa tarpeeseen. Tämän päälle kun muutamalla ystävällä on ollut kissoja, vielä näitä samaa rotua edustavia, niin eiköhän pienen panikoivan tulevan omistajan tukiverkosto ole aika kunnossa. Toki omaksi onnekseni täytyy sanoa, että taloudesta löytyy maalaisjärkeäkin, joten uskon että tässä ihan hyvin tullaan pärjäämään.

Mutta miksi hankkia kissa vasta nyt? Mainitsinkin että se kissa on kuitenkin tuossa jo 2-3 vuotta pyörinyt päässä. Ensinnäkin opiskelut ovat estäneet kissan oton. Opiskelen eri paikkakunnalla kuin minkä miellän kodikseni, joten olen joka viikko matkustanut edestakaisin opiskelupaikkakunnan ja kotipaikkakunnan välillä. Ei semmoinen matkustus nyt millekään eläimelle mukavaa ole. Lisäksi läheisillä sukulaisillani on eläinallergiaa, joten kissaa ei olisi kotiin edes voinut viedä.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Opinnot ovat edelleen kesken, mutta siirryn takaisin kotipaikkakunnalleni uuteen asuntoon ja elämä pysähtyy hieman enemmän paikoilleen. Vihdoin aukeaa siis mahdollisuus oikeasti tuo kissa hankkia, ja tähän mahdollisuuteen päätin nyt kerralla tarttua. Hetken sain tuota talouden miespuolista henkilöä pehmitellä, hänen mielestään Cornish rex näytti alunperin enemmänkin dinosaurukselta, mutta nykyään on mielipide pehmennyt varsin paljon. Varsinkin kun lupasin, että hän saa antaa pennulle sitten lempinimen, ja tutustuminen rodun luonteeseen auttoi asiaa myös huomattavan paljon.

Millainen tilanne sitten on kissarintamalla? Löysin minua miellyttävän kasvattajan ja olemme sopineet vierailuajan pentujen luokse. Pääsemme sitten molemmat pommittamaan toisiamme kysymyksillä ja minä pääsen näkemään minua kiinnostavat pennut/pennun oikein ihka elävinä. En millään malttaisi odottaa!