Ensimmäinen viikonloppu kotona

Nyt se on ohi! Ensimmäinen viikonloppu. Kotiin hakiessa poika parka parkui lähes koko matkan. Puolentoista tunnin jälkeen (10km ennen kotia) loppui sitten puhti ja kaveri nukahti boxiinsa, kunnes käännyttiin ja pentu heräsi tuohon käännökseen, jolloin levy alkoi taas soimaan alusta. Toki väsymys oli edelleen suuri, joten taas suoralla pätkällää uni voitti, kunnes paha auto taas päätti kääntyä.

Kotona oltiin valmistauduttu siihen, että pientä arkuutta saattaa olla havaittavissa, joten yllätys olikin suuri kun kaveri suoraan hiekkalaatikosta pois päästyään suuntasi leikkimään sulkahuiskan kanssa. Toki huutoa äiskän perään riitti pitkin päivää, ja seuraavaakin, mutta aktiivisesti heti ensi hetkestä lähtien kaveri oli osallistumassa ihan kaikkeen mitä ympärillä tapahtui.

Torkkupaikkana toimi kiipeilypuusta pois nostettu kori, ja hetken päästä ei kelvannut mikään muu paikka kuin syli. Kiipeilypuuhunkaan ei heti alkuun uskallettu mennä ollenkaan, ja oli melkoinen ihmetys, kun mattoa raapiessa aina nostettiin puun luokse... Miksiköhän sitä mattoa ei saisi raapia kun se kerran niin kiva on... No onneksi puu kelpaa jo nyt, itseasiassa puun pesäkolo on the päivätorkkupaikka ja puusta roikkuvat lelut ihan superkivoja.

Ensimmäinen yö meni visusti uuden mamman vieressä, piti päästä mahdollisimman lähelle turvaan. Toisen yön alku hieman riehuttiin yksinään olkkarissa, mutta yllätys yllätys aamulla pentu löytyi taas kyljestä nukkumasta. Saas nähdä, mikä jää lopulliseksi unipaikaksi.

ööööö moi?

Tänne mä tungin nukkumaan!

Mun vähän tuunattu hiiri! Se rapisee tiätteks!

Mun toinen hiiri... vai kolmas? Ei voi muistaa.

Viimeistä viedään

Viimeiset kissattomat päivät alkavat olla käsillä. Tänään olisi tarkoituksena hurauttaa vielä lemmikkiliikkeeseen ostamaan ruokaa valmiiksi, ja kynsisaksetkin vielä hankin. Myös normaalista kaupasta lähden hakemaan  keittiövaa'an (tämä tosin muihinkin tarkoituksiin, mutta ompahan helpompi punnita kuivaruokaa) ja ostamaan huovan kuljetuskoppaan mukaan.

Ajoseurakin on hakumatkalle palkattuna. Mies ei itse pääse osallistumana tähän haku tapahtumaan, joten mukaan lähtee hänen nuorempi siskonsa. Eipähän tarvitse tehdä parin tunnin ajomatkaa yksin, eikä yksinään panikoida vieraassa kaupungissa. Tarkoituksena olisi lähteä liikkelle hieman ennen kymmentä aamulla, jotta perillä oltaisiin sitten kahdentoista aikaan, ja täten kotonakin ehkä vielä ihan järkevään aikaan.

Täytyy kyllä myöntää tämän viimeisen odotteluviikon olleen pahin kaikista. Kun sain sovittua virallise hakupäivämäärän, ovat päivät tuntuneet matelevan hitaampaakin hitaammin ja ajatukset harhailevat väkisinkin kokoajan lauantaihin. Varsinkin maanantai ja tiistai ovat tuntuneet viikon mittaisilta, saas nähdä tuntuuko tämä keskiviikkokin. Perjantaiksi onnistuin onneksi hankkimaan itselleni koko päivän kestävää tekemistä, joten toivon etten ole illalla aivan hermoromahduksen partaalla odotuksesta johtuen. Saas nähdä kuinka paljo sitä tulee nukuttua perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Luovutusaika varmistunut

Sain vihdoin ja viimein hyvin odotetun sähköpostin. Sain tietää milloin pikkuinen Tami on valmis muuttamaan uuteen perheeseensä. Pikkupoika on nyt käynyt ensimmäisessä rokotuksessaan ja kaikki oli kuulemma oikein mallikkaasti, toinen rokotus on varattu ja tämän jälkeen pentua saa mennä hakemaan. Vähän tässä jo jännittää. Odotus on kuitenkin melkoinen. Parin viikon päästä saadaan siis poika hakea ja tulee olemaan vaikeat kaksi viikkoa kun nyt saatiin jo oikein konkreettisia päivämääriä, kaikki odotus pahenee aina silloin kun saa tietää jonkun konkreettisen päivän jota odottaa. Päätin nyt tehdä jotakin mitä en ikinä yleensä tee ja lainaan jonkun muun ottamaa kuvaa, elikkä tässä on kasvattajan ottama kuva meidän tulevasta pojasta.

Ei tässä meinaa pysyä nahoissaan kun tuo on niin suloinen kaveri.

Askartelua ja palapelejä

Viime viikonloppua vasten saapui tilattu paketti täynnä kissantavaraa, suurimpana varmastikkin kiipeily/raapimispuu. Onneksi saimme auton lainaan pakettien noutamista varten, isompi (joka sisälsi raapimapuun) painoi nimittäin niin paljon, ettei sitä pelkällä käsipelillä olisi millään kannettu.

Siinä sitten pakettia avatessa sai ihmetellä sitä osien määrää.. Tässähän pääsisi ihan kunnon palapeliä ratkomaan. Onneksi mukana oli kuitenkin kunnolliset ja selkeät ohjeet, selvisi tällainen tumpelompikin rakentaja urakasta ihan kunnialla. Jokainen osa oli selkeästi nimetty ja ne olivat toisistaan helposti erotettavissa. Lisäksi oli positiivinen yllätys, että muutaman pedin/tason paikkaa pystyi itsenäisesti vaihtamaankin, joten puun sai sopimaan paikkaansa todella kivasti. Nyt sitten pitäisi nuo suojapahvit enää kärrätä pahvinkeräykseen, tuota pahvia kun muuton yhteydessä tuntuu aina vaan kertyvän ja kertyvän.

Tässä pikku pikakuulumisia meidän osalta. Tällä hetkellä tuleva iloinen kissanomistaja istui räntä/lumisateessa matkalla opiskelukaupunkiin, blogitekstiä puhelimella kirjoittaen, viimeistä kertaa ennen virallista muuttoa takaisin kotiseudulle.